K
 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
K (k) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 11. kirjain. Kirjaimen nimi on suomen kielessä koo ja äännearvo [k].
Latinalaista K-kirjainta vastaa kreikkalaisessa kirjaimistossa kirjain kappa (K, κ), kyrillisessä kirjaimistossa puolestaan kyrillinen К (к). Yhdennäköisyydestään huolimatta ne ovat Unicode-merkistössä eri merkkejä.
Sisällysluettelo
K suomen kielessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
K-kirjain merkitsee suomessa soinnitonta velaariklusiilia eli konsonanttia [k]. K-konsonantti ei esiinny suomen yleiskielessä sanan lopussa.[1]
K-äännettä merkittiin vanhassa kirjasuomessa monin eri tavoin: k yleensä etuvokaalin edellä; c takavokaalin edellä; ki etuvokaalin edellä, q u:n edellä; g nasaalin jäljessä; ch. Kaksoiskonsonantti kk kirjoitettiin yleisesti ck. Lisäksi x-kirjaimella merkittiin ks-äänneyhtymää.[2][3] Kirjaimet c ja q kuitenkin väistyivät jo Ruotsin vallan aikana ja x 1840-luvun loppuun mennessä.[4] Antti Lizelius (1708–1795) otti käyttöön C:n sijasta K:n.lähde?
K muissa kielissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit lisätä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitä ne ohjeen mukaan. |
K on yleinen [k]-konsonantin merkki germaanisissa kielissä, slaavilaisissa kielissä ja suomalais-ugrilaisissa kielissä. Sitä vastoin latinassa ja sen mukaisesti useimmissa romaanisissa kielissä se on harvinainen kirjain ja esiintyy vain lainasanoissa; muulloin sama äänne kirjoitetaan niissä yleensä C:llä tai Q:lla.
Muita esitystapoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Morseaakkosissa K merkitään: -.-
- Radioaakkosissa K on suomalaisen standardin mukaan Kalle ja NATO-standardin mukaan Kilo
- Pistekirjoituksessa (Braille) K merkitään:
- Tietokoneissa K koodataan eri merkistöissä seuraavasti:
| K | k | |
|---|---|---|
| ASCII | 75 | 107 |
| Unicode | U+004B | U+006B |
K-kirjaimen merkityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pienen k:n merkityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Metrijärjestelmässä ja SI-järjestelmässä k = 103 = 1 000 (kilo).
- Myös tietoliikenteessä on yleensä k = 1 000.
- Tietotekniikassa usein k = 210 = 1 024.
- Fysiikassa:
- k on Boltzmannin vakio.
- k on jousivakio, ks. Hooken laki:
- Internet-slangissa k tarkoittaa "'kay" eli "okay", ok.
Ison K:n merkityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- K on kelvin-lämpötilayksikön symboli.
- Tietotekniikassa usein K = 210 = 1 024.
- Ajoneuvon kansallisuustunnuksena K tarkoittaa Kambodžaa.
- Elektroniikassa katodin tunnus
- Kemiassa K on kaliumin kemiallinen symboli.
- Musiikissa K-numeroilla viitataan englanninkielisessä maailmassa Wolfgang Amadeus Mozartin teoksiin Ludwig von Köchelin kokoamassa teosluettelossa (saksan- ja suomenkielisessä tekstissä lyhenne on KV); K-numeroita käytetään myös Domenico Scarlattin teoksista Ralph Kirkpatrickin luettelon mukaan.
- Šakissa K on kuninkaan symboli.
- Ruokatuotteissa ympyrän sisällä oleva K Ⓚ tarkoittaa košer-tuotetta.
- K on Moi Dix Mois-bändin kitaristi ja toinen laulaja
- Suomalaisissa kalentereissa K merkitsee keskiviikkoa (käytetään myös lyhennettä ke)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Savolainen, Erkki: Verkkokielioppi (1.5.1 Klusiilit p, t, k, d, (b, g)) 2001. Viitattu 7.2.2015.
- ↑ Katsaus vanhan kirjasuomen ortografiaan Viitattu 16.8.2014
- ↑ Häkkinen, Kaisa: ”Äänteistön ja oikeinkirjoituksen kehitys”, Agricolasta nykykieleen. Suomen kirjakielen historia. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19028-4.
- ↑ Lauerma, Petri: Vieraiden grafeemien väistyminen varhaisnykysuomesta etenkin Jakob Johan Malmbergin tuotannon valossa. Virittäjä, 2007, nro 3, s. 322–345. Artikkelin verkkoversio (PDF).
